Vaihtoon hakeminen

Hellou!

Varoitus: Kyseinen teksti on pitempi, kuin yksikään koulussa kirjoittamani essee.

Tässä postauksessa käsittelen vaihtoon hakemisen prosessia. Tää on lähinnä suunnattu ihmisille, jotka ite haluais vaihtoon, tai harkitsee vaihtoon lähtemistä, mutta kyllä siinä on muillekkin kiinnostuneille tietoa tai ainakin tarinan tynkää.

Rotaryt on tosi hyvä vaihtoehto, kun miettii, että kenen kautta haluaa lähteä. Tää ei oo mitenkään sponssattu tai velvoittettu mainostus vaan kerron ihan rehellisesti asiat mun näkökulmasta, sillä puhelinmyyjähän ei oo ammatti johon tähtään tulevaisuudessa, joten miksi myymään tätäkään.

Elikkäs ite oon aina halunnut lähtee vaihtoon lukion aikana, mutta itse hakemisprosessi alkoi näin... Otin ensimmäisenä yhteyttä Rotareihin. Olin kuullu niistä paljon hyvää jo etukäteen. Tiesin, ja jatkossa mulle on vielä korostunu se, miten asiantuntevaa ja kokenutta porukkaa tää oikeesti on.

On tosi turvallinen olo lähtee vuodeks ulkomaille, kun tietää, että perheet tulee olemaan hyviä ja kiinnostuneita hyvän vaihtokokemuksen luomisesta, ja että tukiverkko tulee olemaan tosi hyvä. On tehty selväksi, keneen kaikkiin voi olla välittömästi yhteydessä ihan kaikenlaisten asioiden kanssa. Tuntuu siltä, että mikään ei tule olemaan ongelma, koska on niin paljon tukevia ihmisiä ympärillä kaiken aikaa, niin lähellä, kuin kauempana.

Toinen asia mikä on musta tosi kiva on se, että Rotary ihmiset ja varsinkin muut vahtarit tulee olemaan myös iso osa vaihtoa. Muista vaihtareista saa kavereita ja sillä tavalla tutustuu muihinkin, kuin paikallisiin ihmisiin.

Sit vielä viimesenä se, että Rotary on hyväntekeväisyysjärjestö, siitä suurin etu vaihtareille on se, että on huomattavasti halvemmat kustannukset. Minulle tämä oli ainakin erittäin positiivinen asia. Kun myös tietää, että kaikki ovat vapaaehtoisesti toiminnassa mukana, on varmaa, että kaikki haluavat olla toiminnassa täysillä mukana omasta tahdostaan, joten asiat tulee hoidettuakin sillä lailla.

Ja sitten enemmän asiaa itse hakemisesta.

Ennen kuin lähtee liikkeelle niin kannattaa käydä osoitteessa rye.fi. Siellä kun meet kohtaan Vuosivaihto ja lue lisää, nii löydät kaiken tiedon mitä tarviit. Jonkin matkaa sivua alaspäin löytyy ohjeet vaihtoon hakemiseen. Jos ja kun oon epäselvä, niin katso vielä sieltä. Sieltä löytyy myös hintoja ja maakohtaista tietoa. Ne kannattaa ihan ensin katsoa läpi.

Sähköpostin syövereistä löysin tiedon, että lähetin itse ensimmäisen tiedustelun vuosivaihdosta viime elokuussa. Muistaakseni luin jostain Rotareiden sivuilta, että ensin pitää lähettää jollekin Rotary klubille sähköpostia. Itse kirjoitin lyhyesti, että kuka olen, missä opiskelen, ja että olisin kiinnostunut lähtemään vaihtoon Rotareiden kautta. Kysyin, että miten asiassa tulisi edetä, koska olen aina hieman pihalla, varsinkin "virallisten" asioiden kanssa. Sitten lähetin viestin useampaan eri Jyväskylän Rotary-klubiin.

Sitten sain ohjeen lähettää hakemuksen klubille, joka järjesti vaihtohaastattelut. Piti kirjottaa noin A4 pituinen esittely, missä kertoo jotain itestään, perheestään ja siitä miks haluais vaihtoon,  plus neljä maavaihtoehtoa, joihin haluaisi lähteä. Niistä vähintään kaks piti olla sellasia maita, joissa ei puhuta englantia pääkielenä.

Ite halusin seuraaviin maihin seuraavassa järjestyksessä: Kanada, Uusi-Seelanti, Espanja, Itävalta. Valkkasin nää maat, koska Kanada vaikuttaa tosi samanlaiselta kun Suomi, mutta silti ihan eri maalta (You know?). Sit Uusi-Seelanti oli kanssa tosi kiehtova, koska se oli niin kaukana ja sen hirstoria ja maantiede on musta tosi jänskiä. Sit Espanja, koska luen espanjaa ja sen kielitaidon kehittäminen olis ollu musta ihan tosi jees juttu ja sit toisaalta Väli- ja Etelä-Amerikka ei hirveesti kutsu mua... Ja sit vielä Itävalta, koska kävin siellä kuoron kaa pari vuotta sitten ja se vaikuttaa tosi kivalta paikalta, plus saksan oppiminen olis ollu aika nice. Joten tästä tuli mun maavalinnat. Ja saatat viisaana ihmisenä jo huomat, että Australia ei koskaan ollu mun neljässä maassa mukana, mutta siitä lisää kohta...

Esittelyn lähettämisen jälkeen oli haastattelut lokakuussa. Ekassa haastattelussa olin yksin ja siellä mua haastattelemassa oli kaikkien Jyväskylän klubien edustajat. Ei kannata yhtään stressata, sillä se oli tosi rentoo, eikä mitenkään hirveen "virallista". Selvisi, että pääsin jatkoon, ja seuraava haastattelu oli jo viikonloppuna. Sinne piti ottaa ainakin toinen vanhemmista mukaan. Sekin oli aika lyhyt ja rento "tilaisuus". Siellä Haastattelemassa oli yksi ihminen ja sain jo hieman infoa tulevista koulutuksista. Sitten oli edessä virallisen hakemuksen teko.

Hakemus tehtiin netissä, omassa tietokannassa. Siihenkin löytyi hyvät ohjeet itse hakemuksen täytön ohessa ja myös sähköpostista, jonka sain tietokannan tunnuksien kanssa yhtä aikaa. Tää hakemus on sitten ollut tietääkseni se mikä on lähetetty niiden maiden kirjeenvaihtajille, joihin hain. Hakemukseen kirjoitettiin kirje itsestä, lisättiin kuvia harrastuksesta, perheestä, kavereista ja talosta. Myös vanhempien piti kirjoittaa kirjeet, jotka liitettiin hakemukseen. Siellä myös kyseltiin kaikkea virallisempaa, kuten yhteystietoja, yhteyshenkilöitä ja sen sellaista. Tähän tartti myös kaikenlaisia lääkärintodistuksia, että varautukaa käymään lääkärissä ja hammaslääkärissä, sillä ne täyttää ne lääkärin paperit. Aikaa hakemuksen valmistumiseen ja eteenpäin lähettämiseen oli noin viisi viikoo. Niin ja sit vielä piti tavata sitä omaa nuorisovaihtoasiamiestä, että se täytti nuorisovaihtositoumuksen. Hakemuksen lähettämisen jälkeen sit vaan odoteltiin.

Odoteltiin pitkään...

Helmikuussa sain sitten sähköpostia mun kirjeenvaihtajalta Immi Rönköltä. Immi ilmotti, että mun hakemus on nyt lähetetty Australiaan, ja että sieltä katotaan mulle nyt vaihtopaikkaa. Mutta samalla oli saanu toiselta henkilöltä tiedon, että olinkin päässyt Uuteen-Seelantiin. Ajattelin siis olevani lähdössä Uuteen-Seelantiin, koska sinnehän minä halusin.

Sitten maaliskuussa tuli kutsu ensimmäiseen OB (Outbound) koulutukseen. Siellä oli Jyväskylän klubien kautta lähtevät kesä- ja vuosivaihtarit. Siellä kerrottiin vähän kaikkee vaihtoon ja Rotareihin liittyvää. Meille kerrottiin muun muassa just näistä kaikista yhteyshenkilöistä, ulkomailla selviämisestä, yhteydenpidosta Suomeen, säännöistä, lähtöpäivistä ja näin pois päin. Siellä piti myös yks Rotex eli entinen vaihtari meille esitelmän sen vaihtovuodesta Kanadassa.
Ja vinkkinä tuleville hakijoille ja muillekin ihmisille elämään: Kysykää ihan kaikesta! Ite kysyin koko ajan kysymyksiä, koska kuten aikaisemmin mainittu, oon aina vähän pihalla. Mutta kun oot vuodeks lähössä yksin ulkomaille, ykskään kysymys ei oo turha tai nolo tai mitää, koska aina on muitakin, jotka on yhtä pihalla jostakin kun sä. Jos yks kysyy, nii kaikki saa vastauksen. Ajattele sitä niin, että sä helpotat asioita kaikille muillekin.

Ok. Sit laitoin Immille sähköpostia, että onko Uudesta-Seelannista tullut lisää tietoa ja selvis, että en ookkaan lähössä Uuteen-Seelantiin niin kun aattelin, vaan oli tapahtunut väärinkäsitys. Lapset, muistakaa kysyä kysymyksiä... XD En ollu tajunnu aikasemmin, että mulle haetaankin paikkaa Ausseista, eikä Uudesta-Seelannista. Noh, pääsin asiasta yli parissa päivässä. Ja älkää huolestuko, jos haette vaikka vain Euroopan sisäisiin maihin, teitä ei yhtäkkiä voida lähettää Kuubaan. Mää päädyin Ausseihin, koska Kanadan paikat oli jo täynnä ja koska Uusi-Seelanti oli mun toka maavalinta, mutta senkin paikka oli jo mennyt, niin mun hakemus meni Ausseihin... Sehän on käytännössa melkeen sama asia kun Uusi-Seelanti, mutta vaan kuumempi, joten... I don't mind.

Sitten seuraavana oli Tampereen koulutuksen vuoro huhtikuussa. Siellä oli koko Suomen kaikki kesä- ja vuosivaihtarit. Päivä alko 9:45 ja loppu 16:45. Ensin oli tarjolla vähän aamupalaa, luojan kiitos. Täällä saatiin kaikenlaista tietoo vaihtovuodesta. Yritän tiivistää... Ensin kerrottiin Rotexeista, ja paikalla olevat Rotexit esittäytyivät. Sit kesävaihtarit siirty omaan ohjelmaansa. Se viimeksi mainittu Rotary-vaihtaritakki esiteltiin, sit kerrottiin vähän vakuutuksista. Sen jälkeen kohdemaat oli eroteltu. Aussit ja Uusi-Seelanti oli yhessä. Ensin sovitettiin vaihtaritakkeja ja jätettiin niiden tilaukset, sit ostin vaihtohupparin ja t-paidan, 10 sellasta Suomi-ranneketta ja vaihtorepun. Sit lounas, jonka aikana juttelin Rotexeille ja ne kerto mulle niitten omia kokemuksia.

Sitten oli kirjeenvaihtajan tunti. Täällä Aussien ja Uuden-Seelannin kirjeenvaihtajat Paavo ja Immi Rönkkö kerto tarkemmin vakuutuksista, lennoista, meidän Singaporen ohjelmasta ja kaikesta, mitä meijän piti tietää just meijän paikkojen vaihdosta. Sitten meillä oli siellä kaks Ausseissa ollutta Rotexia. Ne kerto meille kaikkee tosi olellista siitä vaihosta ja kaikkee, mitä ne aikuiset ei ollu välttämättä tajunnu kertoo. Siinä sai tosi hyvin myös sitä vaihtarien oman näkökulman kautta olellista asiaa ja näi. Se oli tosi hyödyllistä ainaki mulle itelle. Anyways, sen jälkeen lyöttäydyttiin taas kaikki yhteen ja meille kerrottiin Suomen ja Rotarien edustamisesta, sit siitä, että miten vaihto muuttaa vaihtareita, sit tuli lääkäri kertomaan siitä, että miten pysyy terveenä ja mitä tekee jos sairastuu. Sit taas säännöt läpi ja lopuks yks Rotex piti esitelmän sen vaihtovuodesta. Sit pääs lähtee kotiin.

Sitten toukokuussa sain vihdoin tiedon mua hostaavasta klubista. Meen Sydeyn klubiin nimeltä North Ryde Rotary Club. Muuta tietoa ei vielä tullut.

Muutama päivä myöhemmin mulle tuli sähköpostia. Eka isäntäperhe otti yheyttä! Oli ihan sika kiva saada sähköpostia niiltä. Ne tulee olemaan mun toinen tai kolmas isäntäperhe vaihdon aikana. Se perhe vaikuttaa ihan tosi kivalta. :)

Sitten, kesäkuun alussa tuli kaikki tiedot ja paperit Ausseista. Sain kaikki viralliset tiedot, mitä tartten viisumin hakemiseen, sekä mun kummin (Club Counsellor) ja ekan perheen yhteystiedot ja tiedon koulusta, johon meen opiskelemaan. Koulu on mainittu edellisessä postauksessa.

Päätin sitten muutaman päivän päästä alkaa setvimään kaikkia täytettäviä papereita, jotka mun piti lähettää viel takasin sinne Ausseihin. Kävin läpi Checklist 1:een tarvittavia papereita ja täytin jo koulupukutilausta ja valokuvauslupaa ja sellaista. Sitten otin OSHC:n (Overseas Student Health Cover) ja keräsin vanhemmilta tarvittavat nimmarit, mutta en jaksanut tehdä asiaa loppuun. Lähetin ensimmäiselle isäntäperheelleni ja kummilleni jo sähköpostia. Ensimmäinen isäntäperhe onkin jo ehtinyt vastata sähköpostiini ja sen mukana olleisiin kysymyksiini muun muassa koulukengistä.

Siitä vielä pari päivää eteenpäin ja päätin että hitto, nyt lähtee. Täytin kaikki Checklist 1 kuuluvat paperit ja tiedot ja sitten skannasin ne kaikki. Checklist 1:een meni yhteensä ehkä puolitoista tuntia. Sitten lähdin urhoollisesti kohti viisumin hakemista. Sanotaanko, että ei voida viisumin hakemista vaikeammaksi enää tehdä... Kiitos Australia. Luojan kiitos prosessia nopeutti tunneilla Immin lähettämä esimerkki viisumihakemuksesta ja kaikki muut viisumin hakemiseen liittyvät ohjeet. Siinä oli annettu jokaiseen kohtaan esimerkkivastaus, koska hakemus oli aivan jumalattoman epäselvä. Onneks moni muu Aussi-vaihtari oli jo hakenut viisuminsa, koska meidän WhatsApp-ryhmässä oli jo monta kysymystä kysytty ja niihin löytyi heti vastaukset (tätä tarkoitin aikaisemmin) Kyllä itelläkin riitti vielä kysymyksiä, mutta vastaukset sain nopeasti. Koko prosessiin skannauksineen ja tietokonelageineen menikin sitten noin kuusi tuntia, mutta nyt kun sekin on tehty niin ai että miten kesälomafiilis vain korostuu.

Tällä hetkellä kaikki paperityö on hoidettu ja olen vihdoin henkisestikin kesälomalla ja sen huomaa Netflixiin ja nukkumiseen käytetystä ajasta. Nyt päästän teidätkin kesälomillenne tämän romaanin lukemisen jälkeen.

Poistun päiväunille!